Liimataasen sekaannus ei johtunu siitä, jotta s'olis ollu nii väsyksis ja päästä sekaasi ku ne toiset, jokka pökertyyvät kuumuuresta ja väsymyksestä. Mutta ne sattumat olivat nii konhollisia, jotta siinä hyvinkin joutuu ymmälle. Ensiksi miäs, joka seisoo keskellä rataa ja huitoo vastahan lipulla ja sitte kaksinkamppaalu sen franskalaasen kans, jonka Heikki luuli heittäytyvän maaliviivalle.
Mutta jos oli hätä meillä, nii oli muillaki.
Sen franskalaasen kans oli kauhiaa. S'olis ollu niiren ensimmääne miäs, mutta siihe tuupertuu parinkymmenen meeterin päähä viivalta. Ne koittivat nostaa sitä ylhä ja yrittää maalihin, mutta ku pystyhy saathin, nii heti kaatuu toisippäi raralie ku kapu. Ei pyärimälläkää ne saanehet sitä perille, tiarotoonta miästä. Paarilla piti viärä kentältä pois.
Yks pelkialaane, jok' oli alkupääs, meni aivan päästä sekaasi, ku se tuli portista sisälle. Lähti esti toisippäi, sitte toisippäi, rupes sitte pyärimhän ympärinsä, hoippuu sinne tänne ja lyykähti viimmee liakona maaha. Siihe jäi makaamhan.
Tämä 10,000 murtomaa oli Pariisin kisojen suurin voitto. Se otettihin niin lujasta, jotta häjyä teköö viäläki ku muisteloo.
Ja ku Suamen lippu sitte nousi tankoho, nii mäkin pirin eres suuta auki ku ei ääntä enää tullu — —
KOLMILOIKKA.
Paitti sitä kamalaa 10,000 murtomaajuaksua oli lauantaina toinenkin jännittävä ottelu, kolmiloikka, joka meirän olis pitäny voittaa. Siihen otti osaa kaks suamalaasta Tuulos ja Rainio, molemmat hakamiehiä täs konkkaamisen konstis. Tuulos oli kotua lähties hyväs kunnos ja samoon harjootuksis Pariisis ennen kilpaaluja s'oli hyppiny hyvin, niin että yleensä me suamalaaset pirimmä varmana, jotta ensipalkinto täs putuaa ku ittestänsä Suamelle. Samalla orotettihin, että Tuulos nyt teköö virallisen uuren maailmanennätyksen, hyppäämällä yli 15 1/2 metriä. Se oli niin varmaa jotta me vain orotimma, millä hypyllä se tuloo. Tiärettihinhän kyllä, jotta jokkin ulkolaasekki pääsöövät 15 metriä ja vähä yliki, mutta että jokin muu ku meirän Tuulos hyppääs yli 15 1/2, sit' ei uskottu.
Meirän toinen miäs, Rainio, on kans hyvä kolmiloikkaaja: mutta s'oli ensikertaa tällääsis suuris kilpaalus, niin että sen onnistumisesta oltihin epätiätoosia. Kotona oli Rainiokin hyppiny hyvin ja ajateltihin, jotta jos hyvin sattuu, nii voi tulla palkinnollekki.
Mutta kilpaalu kolmiloikas ja tulokset yleensä olivat paljo korkiampia ku etukäthen osattihin aavistaa. Siinä esiintyy sellaasia tekijöötä, joista ja joiren tuloksista ei siihen asti oltu mitään tietty.