Me olimma pyärtyä joka sorkka. Ja haljeta. Oli nii ahtahat paikat, jottei siälä päässy eres putuamhan alha. Toisia lysähti penkille, repiivät päätänsä ja ulisivat.
Silloo juaksi jokin suamalaane urheelija, jok' oli raralla, Heikin tyä, sai sitä käsipualesta kiinni, karjuu korvahan ja viisas kärellä jotta:
— Tuanne, tuanne viivalle!
Ja silloo Heikki kans lähti ja hyppäs vähä äkkiää sen kymmenen syltä!
Ja ku sinne pääsi, nii katteli viälä ympärillensä, jotta onkhan tämäkään nykkää eres oikia maali —.
Hyi raakkules viäkhön, s'oli niin kamala paikka, jotta krampin meinas saara.
Me jo luulimma, jotta nyt meni kaikki hukkahan. Siinä kerkes neljä amerikkalaasta maalihi ennen Heikkiä ja jokin enklantilaane ja yks franskalaane ja yks posetiivari ja kuinka monta menikää. Taisi siinä häräs silmät nährä enempiki ku oikiastansa olikaa, ku s'oli nii kauhiaa.
Mutta sitte saathin tiätää, jotta ne jokka siinä erelle pääsi, tulivat sellaases järjestykses maalihi, jotta yks siunattu franskalaane oli päässy amerikkalaasten välihin ja lykkäs amerikkalaasten numerojärjestystä alhappäi. Samoon oli luajan lykky, jotta sen italialaasen ja yhrehen afrikkalaasen pistehet eivät merkinnehet meirän joukolle mitää, ku niillä muill' ei ollu täyttä sakkia.
Se auttoo Liimataasta ylhäppäi, nii että ku tulos kuulutettihin, niin Suami voitti! Joukkue-pistehet oli: 1. Suami 1+2+8=11 pist. 2. Amerikka 3+5+6 = 14 p. 3. Ranska 4+7+9=20 pist.
Liimataane tuli maalihi vasta 12:na, mutta ku niitä vajasakkia pyhittihin pois, nii pääsi kahreksanneksi. Se oli hiuskarvan ja onnen varas, jotta Suami sen voitti.