Enklantilaaset huutavat ku tanatorvet omillensa.
Ja meirän Heikkimmä seisoo siinä, katteloo ja imehtelöö jotta:
— Mikä täs on? — —
Me hypimmä pystyhyn, huiroomma ja huuramma jotta haljeta:
— Juakse, juakse!! Ei s'oo siinä — Heikk'kih!! — Voi sun — meekkö siitä — tuanne tuanne!!
Ja viitomma käsin.
Minä luulin jotta ku mä oikee kaikkeni paan ja karjun tällä vaskihärjän äänelläni, nii eikhän se kuule.
Hyppäsin pystyhyn penkille, huurin n'otta pääni haljeta.
— Ei s'oo siinä, soon tuala, juakse peijakas! Ja toisia pylkkii aina vai Heikin sivuu! Siinä meni kaks amerikkalaasta! — Kolmas!
— Heikkii, kuuleksä, ei s'oo siinä — —.