Faltesmannillen tuli hätä ku pannu kiahuu eikä Jaakkoja ollukkaa paikalla. Se juaksi pihalle ja rupes huuthon jotta:
— Jaakkoo, Jaakkoo pannu kiahuu — — —
Mutta Jaakkoja ei kuulunu, vaikka kyllä se sen kuuli. Se meinas jo nostakki ja lähtiä, mutta sitte muistiki ja jahkuu itseksensä jotta:
— Kuahukhon ny vai — —
Ja ku Jaakkoja ei kuulunu, niin faltesmani tuli takaasi tuphan ja sanoo lautamiähelie jotta:
— Mitäs ny tehrähän?
Mutta lautamiäs oli jo täyres puuronkeittohommas. Se kaatoo pannuhu jauhoja ja huuti jotta:
— Tulkaa tulkaa faltesnianni sekoottamhan, jottei tuu kovin kakkaraasta — — —
Faltesnianni hairas männän ja pyäritti kämmenten välis jotta priiskuu.
Ja hyvää ja liantoosta puuroa siitä tuliki!
Mutta sitte sanoo lautamiäs jotta