Oottako kuullu jotta se Savimäen-Salttu olis ny sitte kans niinku valmis lähtemhän eruskuntahan?
Aivan valmis kansanerustaja. Ei muuta ku äänestystä vailla.
S’oon tämä Savimäki uskollisesti palvellu pualueensa Laapania jo niin kauan, jotta joutaas se jo päästä herraan souvvihi.
Oikiasta päästä se tämä Savimäki asiansa alootti. S’oli ensin huanopalkkaasena opettajana Möykynkyläs ja siälä suuren luannon hiljaasuures sille syntyy ne kunnianhimooset aivootukset, jotta herraksipa tiätysti.
Ja se alkas siitä, jotta se riiteli johtokunnan kans, johka kuuluu vain tavallisia taloonjussia, palkankoruutuksesta ja kirrasti kovasti, jotta sille pitää antaa lisää palkkaa. Mutta isännät olivat vain sanonhet jotta:
— Ei kannata. Ei meillekkää mitää palkankorootusta anneta. Ja paljo fiinimmin sä syäkki ja paremmis verhoos kuljet ku me, jokka sua elätämme. Ei näytä sua nälkä kuurninehen ku poskekki on ku puukissillä.
Siit’oli Savimäki tietysti kamalasti suuttunu.
Oli sanonu jotta:
— Ettäkö te pitkätukkaaset ymmärrä, jotta minä teen kansansivistystä ja kasvatan teirän kakarootanna — — —
— Joo joo mutta — oli isännät sanonhet. — Mitä se sellaane kansansivistäminen on, jotta aina vai taloonpoijan massikan päälle käyrähän? S’oon meirän miälestä oikee epäsiveellistä, jotta aina vai huseerata meirän känsäkouraan rahapussilla ku omallansa. Mistä ne rahat tuloo? — Ja kakarakki tuloo siälä sun koulussas niin päässilmääsiksi, jottei ne enää kunnioota vanhempiansakkaa — — — Kaiken mailman hyrryjä ja fyrryjä lapsille vai näyttelet, jotta näin fysiikas pörrää, eikä kersat taira enää kymmeniä käskyjäkää, ku ovat ollehet hetken aikaa sun sivistettävänäs — — —