Jos me eteläpohjalaaset pistääsimmä toimhen tällääset syämäkalaassit, niin ei me ny ainakaa kukkoja rupiaasi plokkaamahan ja tanssimahan, se on vissiä.

Mitäs me söisimme?

Ja mitä sen syännin päälle?

Min’oon asiaa vakavasti tuumannu ja tulin siihen päätinkihi, jotta eteläpohjalaaset söisivät kropsua ja päälle vähä tapeltaasihi nuan rumhin terveyreksi vai, mutt’ei rumihia tehtääsi; ainakaa kovi paljo.

Mutta nämä savolaaset ne plokkaa kukoon — —!

No mä lährin sinne kattonahan ja oikee mun lenti silmät suureksi kun tulin naisklupille.

— Vai on täälä näin paljo savolaasia? Ooksä kans savolaane — kysyyn mä yhreltä miäheltä, jok’ on asunu kauvan täälä meirän sejas.

— Kah ounhan mie, savolaessiihan minä oun —.

— No totisesti! Em m’oo tiännykkää, jotta täälä Vaasas on näin paljo niitä Puavoja —.

— Ka päivää Jaakkoo! — tuli Vainion Saima sanomhan.