Loosi on fiini sana. Sillä tarkootethan sellaasta komppelia, johka mahtuu neljä eli viis ihmistä luuraamaha.
N’oon kun pääskyysen pesiä räystäsalla.
Elikkä ku sualasalkkaria. Kantta vain puuttuu.
Kun sellaases salkkaris istuu, niin saa lakkinsa panna kakluunin päälle.
Näyttämön viäreesen kakluunin päälle on kuulemma Vasa Teaterin puuhaaja ja tirehtööri Harry varannu aponemangin koko loppu-ijäksensä.
Siälä sen onki lämmin ja mukava aploteerata eli taputella käsillä ja jaloolla.
Peräkakluunin päällystän pitääs tilannehen jokin Kocki-niminen herra, vanha ja viluune miäs.
Tiaatteri ei viäl’ oo aiva valmis. Sitä parastaikaa maalathan ja paperooraha.
Mutta mun miälestäni sinne hyvin passaas tehrä tilaa viälä ainaki parille saralle kattojalle.
Klasin pualohooselle seinälle sopiis naulata katonrajaha kolme pitkää hyllyä.