Nii että on meillä täs kansanvaltaases ja eristysmiälises valtios ainaki perhänkattojia — tuata nuan kyllältä.
Ja lisää lakia ja »tarkastajia» tehrähä joka päivä. — Mutta onha siälä »kansa itte» ny hallitukses, n’otta kyllä se tiätää mitä teköö.
Niin, niiren hantesmannien asia on ny sillä lailla, jotta huamen aamuna pitää tällätä koko väkensä suaraha rivihi, eroottaa omat ja muiren mukulat toisistansa, pitää nimenhuuto ja syynätä trenkiensä, puaripoikaan ja flikkaan papinkirjat. Kirjoottaa nimet ylähä ja komentaa että:
— Kakarat jok’on 14 vuatta nuarempia neljä askelta ethempäi. Ne jok’on 14:n ja 16:n vuaren välillä, kolme askelta ethempäi. 16 ja 18 vuaren ikääset yks askel ja muut seisoo paikallansa, mars mars tuhanne juuttahat, kuulottako!
Sitte on isännän mentävä pataljoonan ethe, näytettävä nyrkkiänsä ja sanottava lain mukha jotta:
— Ensi rivi on tenavia, toine lapsia eli kakaroota, kolmas nuarukaasia eli juippia ja neljäs ihmisiä eli raavahia. Ja muistakaa se.
Sitte on aukaastava ovi ja potkaastava tenavat pihalle. Ne ei kelpaa enää mihkää. Ammattientarkastajien on juastava ny lasten peräs ja kattottava viraan pualesta, jotta n’ei tee muuta ku syäävät.
Toisen rivin olennoosta eli lapsista sanoo laki, että »niitä ei saa pitää enempää kun 6 tuntia päiväs tyäs.» Seki mahrollisimman laiskas. Viälä sanoo laki, että »raskaita taakkoja älköön annettako lasten (14-16 v.) tai nuarukaaste (16—18 v.) kantaa, nostaa, vetää tai lykätä», ei eres perästä puntata. Paree on, ku isäntä panoo ne kärryylle eli kelkalle, nostaa, vetää tai lykkää itte, kuinka kulloonki puaripoikaa huvittaa ja niin eres ja taappäin.
Jotta kyllä tästä ny hyvä tuloo.