Toiset vaipuuvat niin syvihin tuuminkiihi, jotta n'ei kuullehet enää mitää, vaikka puheenjohtaja monehen kertahan sanoo.
Ja muut tulivat niin levottomiksi, kun kauan oli jo istuttu, jotta nousivat ylhä ja sanoovat jotta:
— Pitää vähä pistääpyä pihalla. Mä tuun kohta. — — —
Ja niin niitä rupes isäntiä kovasti puhistamhan jotta puheenjohtaja viimmeen sanoo jotta:
— Eikhän oo paras tällätä sankoo oviloukkoho.
Mutta meni ne.