Korvat on koulupojilla sitä varte, että opettajall' olis jokin kripa, johka tarttua, kun naskalia pitää välihin nostella.
Mihkäs niitä ottaas kiinni, kun ne juupelit pitää lyhkäästä tukkaa?
Nenästäkö?
Ei passaa! S’oon koulupojilla niin pehmoone ja lipoone, että aina lipsahtaa, ku yrittää.
Ja useen niin piäniki, ettei sitä saa kourahansa.
Näpsyttimillä sais kyllä kiinni, mutta vois nenänypykkä päästä irti. Ja s’olis pojalle elämän ikuune vahinko.
Eihä sitä aikamiähenä voitaasi sitte enää nenästä vetääkkää.
Ja ny on mulle kirjoottanu Jurvasta yks tyhmä miäs, että siälä on opettaja, joka repii ihmisten lapsilta korvat.
Se miäs, joka näin kirjoottaa, on aasi. Se on selvää.
Kun ei se hoksaa, ettei s’oo opettajaan vika, vaan niiren poikaan.