Viimme perjantaina onnistuu Alpiinuksen saavuttaa tämä rekorttinsa, jotenka poliisilaitokses oli ilo kaksinkertaane.
Merkkitapauksen johrosta kantoovat tottunehet poliisit Alpiinuksensa riamusaatos putkasta ylikonstaapelien kaffihuaneeshe, johna Alpiinus sai kunniapaikan.
Useeta puheeta pirettihi, johon Alpiinus liikutettuna selvin, vaikkakin kipein päin vastas, huamauttaen samalla kuinka jumalattoman vaikiaa on tätä nykyä saara täyttä pääntäyttä.
Tenttu on huanua ja suutarinlakka lujas. Oikiaa priitä ei tahro saara enää ollenkaa. Monta hyvää yritystä on hukhaan menny, kun aines o loppunu keske.
Se sanoo, että jos olot ei olsi viimme aikoona nii kovasti kiristyny, niin s'olis aikoja sitten tämän merkkihetken saavuttanu.
Hölyn pölyä s'oon tämä tällaane järjestys — lausui jupileeraaja. Ku kialtolakia hommathi, nii oli puhet sellaane, että, ne kun tahtoo väkeviä saara, saavat stä lääkärin lapulla eli sosiaaliministerin toristuksella. Mäkin sitä silloo kannatin ja tykkäsin että s'oon oikeen. Mutta nyt m'oon nähny, että s'oli valespeliä ja ihmiste narraamista. Tohtori ei anna lappua ennenku kualoo ja siiloon s'oon turhaa.
M'oon kirjoottanu sosiaaliministerille ja reirusti ja rehellisesti pyytäny saara selvällä rahalla ostaa 25 litraa priitä.
Siältä tuli kirje, että ei anneta. Menkää poliisilta pyythö!
Niinkun en mä sitä entisestä hyvi tiätääsi, kunniootettavat konstaapelit, että siit' ei tuu mitää.
Monista syrämmellisistä sanoosta, joita päivän sankarille omistettihin, ansaattoo erikoosta mainittemista vanhemman konstaapeli Härmälahren lausunto.