Kaaleppi rykääsi, pullisti rintaa ja seliitti jotta:
— No tämä selkhänsä saanu miäs on aina rasvannu kivääriänsä nii huanosti ja vastoo lakia ja asetuksia, jotta sen pyssy on aina ollu suuta myäri tukus. M’oon antanu sille monta kovaa varootusta, jotta sen pitää krassata pyssynsä puhtahaksi, siltä varalta jotta jos sattuus sota tuteiman, mutta aina s’oon vai siltä jääny tekemätä. Viimmee mä käskin näiren vastaajien menemhän sen kotia ja panemhan sen vaikka vängällä purkistamhan pyssynsä, jos ei se hyvällä tottele. Ja ku muu ei auttanu, nii miähet oli sitä vähä kärestä pitään neuvonhet ja opettanhet ja huanojalkaane ku on, nii kuinkhan oli siinä koikkaroonu, jott'oli kaatunu ja vähä kolhinu ittiänsä. Tämä kaikki on siis tapahtunu esivallan nimes yhteeseksi hyväksi ja maan puallustuksen tarkootukses ja kuuluu sotilasvallan kurinpito-oikeuthen, nii jottei sitä voira tällääses maallises oikeures ottaa eres käsiteltäväksikää.
Kaalepin puheesta meni koko oikeus sakeesinsa. Vastaajat ja kantaja seisoovat suu auki ja haukkoovat ilmaa. Nuari tuamarikaan ei ymmärtäny muuta, ku käski valittaa korkiampahan oikeuthen ku Saukosken käräjihi.
Nii se juttu kans päättyy ja kaikki tytyyvät tuamiohon. Kulut kuitattihin tasan ja harjalliset maksettiin pualiksi. Ja vaikka sivullisenki pitää tunnustaa, jotta Kaalepille kaikki kunnia lankes tästä erinomaasesta asianajotairon mestarinäyttehestä, niin tuamari sai kumminkin yksin koko kiitoksen. Kaikki kiittivät ja sanoovat, jotta s’oli oikia Salomonin tuomio. Ja Vaasan hovioikeuski antoo sille nuarelle tuamarille oikee varatuamarin arvonimen.
Papillista säätyä kohtahan tuntoo Saukosken Kaaleppi aiva erityystä kunniootusta ja arvonantua. Aina ku se tuloo pappilaha voinkantohon ja muihi kirkollisiin toimituksiin, nii s’ei puhu muuta ku purkista latinaa.
Ja niin on Kaaleppi luvannu, jotta jos se joskus mailmas akan ottaas, nii siitä imhellisestä asiasta se tuloo tekemhän papille ilmootuksen raamatun alkukielellä.
Tukkineuvos rupes justhin kertomhan uutta juttua Kaalepista, ku meirän
Neitineuvoksemma hyppäs pystyhyn ja huuti jotta:
— Nyt tuloo! Kuuletteko? — Kuuletteko jyrinää?
Me poukahrimma jokainen kans pystyhyn ja Hermannikin heräs, hiaroo silmiänsä ja hätääli jotta:
— Joko ne autot ny meni?