Niinku jylisevä Pitkääne kuuluu kansan paljouresta ääni:
— M’oomme suamalaasia.
— Mitäs se tua sakki on, joka siälä pimennos nyrkkiä puii, hampahia näyttää ja ulisoo?
— N’oon ruattalaasia!
— Ettäkö t’oo samaa kansaa?
— Ei kuuluta enää olovan — huuti yks pitkä rokonarpine suameksi.
Silloon käänti Kaappoo kankiat silmänsä tuan rokonarpisen pualehe, aukaasi suunsa ja huutaen kysyy:
— Ook sä suamalaane?
— Totta helekutis m’oon suamalaane kun en osaa ruattin sanaa!
— Jo toren sanoot! Miäs, mik’ on nimes’?