Viimmeen lupas kumminkin, jotta herrat saa kaahia airan ylitte. Mutta hevoosten piti lähtiä takaasi.
Eiväkkä tahtonehet airan ylitte päästäkkään.
Piti puntata toinen toistansa.
Mutta pääsivät sitte lopuuksi ja lähtivät aika hamppua filttuamahan seurataloolle.
Kovasti ne mennehnänsä klopottivat ja aina välihi kattoovat
Kalle-isännän huushollihin päin.
Sellaasia poikia meillä täälä Pohjammaall’on, jotta opetethan kun siksi pannahan herroollekki lakia, eikä aina vain taloonjussiille.
MIÄS HOI! MIK’ ON NIMES?
Oottako kuullu jotta Kaappoo Jussinpoika Honkamettä nousi hengessänsä korkialle vuarelle ja loi silmänsä alas alhoon, jok’ oli hänen eresnänsä? Ja katto, laaksos oli suuri ihmisten paljous, sekaannus ja puheen pauhu.
Ja koska tua ihmisjoukko laannu oli, kääntyy hän heirän puolehensa mäeltä ja huikkas:
— Mitä roikkaa te siällä oikiastansa ootta?