— Kun on itte se viinaministeriki ja muita herroja kaks kuormaa! — hätääli poika.
— No jo on oikee trusapääs herroja kulukeella — tuumas Kalle isäntä ja lähti kattohon.
Ja herrat istua kököttivät kärryyllä ku meijäriflaskut.
— Pääsiskähän tästä, isäntä, menöhön? — pyyti sitte yks herra vähä nöyrää.
— Ei pääse! — sanoo isäntä. — Veräjä on lukus niinkus näjettä ja yli ei oo väärtti yrittää.
Kyllä herraan oli silimät pyäriääsnä! Kyyttimiäs oli aivan pleikinä naamasta. Se koitti viittoja käsillänsä isännällen salaasinpualin.
— Huisuuta mitäs huisuutat, mutta täst’ei mennä! — sanoo isäntä. — Laki on laki, eikö herrat sitä tiärä? Ja sitä kaikki nourattakhon, niinkuu lais sanothan.
— No kuinkas me ny tästä päästhän? — PYYteli yks ministeri.
— Kiärtäkää saman tiän ku ootta tullehekkin. Ei s’oo kun pualen virstan kaarros. Ja oottapa joutilahia miähiä.
Herrat pyyteli ja pyyteli, mutta isänt’ ei antanu perähän.