Joo niin on teheny. Eikä herraan oo auttanu mikään, vaikka n’oon kuinka volokistellehet ja pääknekasseisnehet.
S’oli täs, pari viikkuakahan siit’on ny sitte, kun siälä Ilimajojella viätethin tuperkkelijuhlaa rintataurin hyväksi. Niin sinne tuli oikee kaks karikkakuarmaa viinaherroja ripittämhän syntisiä ilimajokisia viinan viljelyksestä, eikä keuhkotaurista puhuttu paljo mitää.
Siin olikin itte jehut huiskeella. Niitä suuria herroja oli kaks kuormaa ja niitä piänempiä herroja mä en tuntenukkaa.
Suuria herroja kuljetethin kevarin kärryyllä, jotta pää klenaji ja piänemmät ajelivat apostolin kyytillä. Kun viälä kaikki Ilimajojen 300 viinapoliisia marssii peräjullikkaa seurahuanehelle, niin tiätää sen, jotta tiät siin’ oli ravalla.
Niin kurall’ oli maantiä Tiähaaran Santerin puarin nurkasta Palon sillallen, jotta herrat päättivät ajaa kiarrostiätä sen Kalle-isännän pihan kautta, jok’on justhin siinä sillansuus.
Tuloovat sittc noukkapystys kovasti ihaallen maisemia kärryyltä, kaks valmista ministeriä erellä yhres kuarmas ja kaks ministerin planttua peräs toises. Kääntyyvät Kallen liiverin paitte, ajaavat pihan poikki ja justhin meinaavat nosta takaasin maantiälle, niin tiä nousikin pysthyn.
Kalle oli pannu veräjänsä kiinni suurella munalukulla ja avaamen housunplakkarihinsa.
Ja Kalle itte istuu peräkamaris ja luki Vaasan lehtiä eikä ollu tiätääksensä vaikka kevarin poika tuli kun paiskattu tuphan ja henkikurkus höpötti jotta:
— Tulkaa herranähköhön aukaashon veräjä kun tääll’on suuria herroja kärryyllä.
— Hä? herroja, olkhon, — sanoo Kalle isäntä ja rupes lukhon huutokauppoja.