— Lyä lyä Eemu! — hoki toine.
— Tappaa sen pitää, kun on kerran sota! — kiljuu toine.
Aivan oli Erkki oikohonsa huutanu ja rukoollu, jottei tapetaasi.
Sinne pääsi sitte lopuuksi akkoja hätähän ja pyytämällä saivat Erkin pois poikaan käsistä.
Jonsei niitä akkoja totisesti olsi tullu apuhu, niin kuka tiätää, kuinka sen Erkin siin’ olis oikeen käynykkää.
Mutta mitäs kans trenkää sotahan lähtiä! Pitääs jo niin suuren miähen tiätää sen verran eres, että soras voii käyrä pahemminki kun saara kakaroolta selkähänsä.
Niin oli Erkki kuranssattu ja pehmoone sen peseen jälkhen, jotta limunaatikuskin kärryys oli pyytäny kotia päästä.
HERROJA ILMAJOJELLA.
Oottako kuullu jotta Ilimajojell’on hiljan ollu suuria herroja liikkeellä?
Ja jotta herraan nenän eres nousi tiä pysthyn?