— Ku ei ne kuale tappamallakaa!
Kun vaasalaaste kuulatruisku oli ollu kiven takana ja siältä s’oli muka tappanu kaikki lapualaaset.
Eikä ne pöllööt tiännehet mistää!
Mutta s’oli oikee ku se Filuppulan-Erkki sai samas rytäkäs kerranki oikee selkähänsä.
Sit’oli siinä tappelun tuhinas kaks piäntä vaasalaasta poikaa päntänny oikee tullen mennen.
S’oli se Erkki tullu puskaan välis pyssy olaalla kans puskuttaan kun tavarajuna suaraa niiren poikaan ethen.
Mutta appa rakas isä sentähre ku ne poikaaset saivat sen kynsihinsä ja ottivat oikee käveltäväksensä! Ne lenti ku ampiaaset sen niskahan.
— Kaara, kaara sä toisesta jalaasta, mä täyttään sitä vattahan — huuti toinen poika.
Ja niin Erkki kellahti jotta mossahti.
Kohta hyppäs toinen poika sen vattan päälle ja toinen rinnalle. Ja se, jok’ oli rinnuksis, se pläsitti sitä niin tihiää, niin tihiää, ettei Erkki saanu ku vähä haukatuksi ilmaa välis.