— No tänne ei tuu itte vanha-Erkkikää! S’oon poijat niatua se! Ei trenkää peljätä teiränkää! Me annamma niin kiviä ja kantoja vastanaamaa, ett’onki ketarat pystys vihoolliselta jos tuloo — trossasimma me akkasakki kalliolta.
— Yleesö ei saa sekaantua sotatoimhin! — —
— Vai ei saa! Kun isämmaa on vaaras, niin jo vain saaki! Viimmeesehe piaksunpaulahan me puallustamma tätä mäkiä!
Siin’ oli tulla tappelu meirän ja sotaväen kans, mutta ku niill’ oli kaks kuulapruuttaaki, niin me peräännyymmä hyväs järjestykses.
Mutta kyllä m’olimma paaruksis ja sanoomma jotta:
— Orottakaa senkin rumaasen-kuvaaset, kylläs kans viälä näjettä.
Ja pian näkiväkki!
Saivat niin selkähänsä vihoolliselta, että taitaa viäläki porottaa. Ja hävisivät kans tappelus.
Mutta jos m’olsimma saanu päämmä pitää, niin ei rumaasen viäkhön olsikkaa vihoolline tullu!
Ja kyllä lapualaaset onki kamaloota sotamiähiä, niinku se vaasalaaste päällikkö sanooki jotta: