— Kuulkaa teitännä, te henkisesti vaivaaset. Totisesti sanon minä teille: isäni navetas on itikoolla ihmiseltääsemmät nimet kun teillä.
YLEENE YHTÄLÄÄNE KELLONRUKKOO.
Oottako kuulla jotta kaikkia ne hallitusherrat kans joutesnansa keksii?
Kun nyt pannahan pakolla ihmiset koko maas rukkaamahan kehuansa!
Oikee yleene ja yhtäläänen kellojen rukkaus!
Siinä se ny oli! M’oomma täs maas koittanu eristyä ja kehittyä kaikilla aloolla aiva ensiluakkaaseksi sivistys- ja eristys-maaksi. Ja sitte äkätähänkin yhtenä kaunihina päivänä, jotta m’oomma jääny muista ihmisistä kakskymmentä minuuttia jälkhen!
— Eikö s’oo kauhiaa?
Ja sitä varte pitää ny koko Suamen kansan rukata keiluansa.
Ja se on määrätty tehtäväksi keski-yällä Sitä varte, jottei muut sivistyskansat saisi tiätää tästä kansallisesta häpiästä.
Vappuaamuna 1921 me suamalaaset sitte heräämmä aivan muina miähinä.
Kattomma vain laiskasti kellua ja sanomma jotta: