— Näyttää olovan pian 10.
Eikä muut sivistyskansat tiärä mitää jotta me niitä jutkahutimma mennyt yänäl!
Näin sitä ny on hallitus meinannu ja neuvonnu tekemhän.
Mutta luulettako, jotta tähän niin vain piippu suus jokahinen suastuu?
Hui hai! Ei täs niin vain ruveta rukkaalemhan ja viisaria vääntämhän.
Menöö pian fiäteri poikki.
Ja mitä siit’on oikiastansa hyvää? — Ei muuta kun vaivaasta vahinkua ja sotkuja. Kaikki menöö sekaasinsa.
Kun ihmiset tuloo asemalle, niin juna on menny! Ja siitä tuloo synninteko väkisinki. Aivan niinku papillekki ku se lyää vasaralla sormeilen. Siin’ei auta muu ku manaamine.
Ja kuinkas siinä käyrähän kun flikan ja poijan on ollu puhet rookata toisensa Vappuna klo 6 prunnin tyänä?
Kun flikka tuloo sen rukatun kellon mukahan ja poika nourattaa vanhaa aikaa? Siitä tuloo silloo itku ja erokirjat.
Ja kuinkas mun, Jaakoon, käyrähän kun m’oon tähänkin asti aina ollu 20 minuuttia muista jäliis?