— Anstin hotelli! — kiljuu se herra. — Kyllä mine näyttä Anstin hotelli!
Ja hairas isäntää niskasta kiinni ja siinä tultihin vähä tuhannemmoosta jyrinää porraspäähä jotta tussahti.
Näytti viälä nyrkkiäki perähä ja uhkas hakia poliisin.
Lakitappäin tuli isäntä aamulla Präntöön siltaa kaupungille ja vasta
Anstin hotellin kobralla äkkäs jotta:
— No tuas se mun kortteripaikkani oliki!
Lakki ja takki ja rahakkin melekeen kaikki oli menny. Sai kumminki yhreltä tutulta miäheltä senverran laihnaksi, jotta sai lakin päähänsä ja piletin kotia.
Ja ny se on kovasti hiljaasta ja pelkää vain jotta:
— Voi peijakas jos ihmiset sais tiätää ja tulis nimi sanomalehtehe.
MIÄS HOI! MIK’ON NIMES?
Oottako kuullu jotta Kaappoo Jussinpoika Honkamettä nousi hengessänsä korkialle vuarelle ja loi silmänsä alas alhoon, jok’ oli hänen eresnänsä? Ja katto, laaksos oli suuri ihmisten paljous, sekaannus ja puheen pauhu.