Ja koko ohjelma meni penkin ala ja arvoosa juhlayleesö jakaantuu kahtia sen mukhan, kuk’ oli Alavurelta, kuka Kuurtanehelta.
Toinen vetäjistä oli Taavetti Kuurtanehelta, joka voitti, ja toista sanottihin Koljaatiksi Kontoperästä. Ja se hävis. Ja iltama onnistuu erinomaasesti.
Mutta Kontoperääsiä sapetti niin se häviönsä, jotta haastoovat Taavetin käräjihin vastaamha, jotta s’oli muka tehny vääryyttä siinä kissinhännän veros.
Ja faltesmanniki oli saatu väärän asian pualelle. Koljaatti oli ruvennu kronklaamhan ja sanomhan, jotta kissinhänt’ oli muka ollu täynnä viinaa. Ja sitä varte sekaantuu faltesmanniki asiahan ja tämmäs Taavetin oikee lain eres seliittämhän sitä asiaa, kuinka se oli.
Ja niin seisoo Taavetti ja Koljaatti lakituvas vastatusten ja keskellä istuu tuamari ja kriivari ja Kontoperääset oli toisella pualella ja Kuurtanelaaset toisella.
Sitte luki faltesmanni kirkkahalla äänellä protakollat siitä kissinhännänverosta. Muttei se kauas keriinny, ku lautamiähiä rupes nii naurattamhan, jotta aivan vatta nytkyy ja vesi silmistä juaksi. Toiset huutivat oikohonsa ja se lihava lautamiäs ei saanu huuretuksikaa. Se vain ähkyy ja pyhkii silmiänsä ja hoki jotta:
— Oi joi ja voi voi — —
Ja tuamari nauroo, jotta s’oli aiva kipparas ja mones vääräs ku parakraafin-merkki ainaki.
Mutta Taavetti ja Koljaatti seisoovat tyrniää niinku lain eres pitääki.
Ja faltesmanni kantoo kovasti päälle ja förklaaras.