Tuamari kysyy sitte jotta:
— Mikä se oli se kissinhäntä, jota te verittä niin lujaa?
Ja Koljaatti sanoo jotta:
—S’oli viinapottu.
— S’oon vales! — kiljaasi Taavetti. — S’ei ollu mikää viinapottu, kun oli tavallinen kaljapottu.
— Jaa jaa — väitti Koljaatti — mutta siin’oli viinaa.
— Mistä sä sen tiärät? — kiljuu Taavetti — kun et kerran pottua saanukkaa, vaikka kinnasit kiäli pitkällä.
— Joo joo, mutta sisäll’oli viinaa — änkkäs vain Koljaatti.
— Eipäs ollu!
— Olipas!