— Eipäs ollu!
— Millä vastaaja voi toristaa, jotta pullos ei ollu viinaa? — kysyy tuamari.
— Kyllähän mä sen tiärän! — sanoo Taavetti. — Kuin mä maistoon!
— Vai niin! — sanoo tuamari.
— Joo herra tuamari ja korkia oikeus, mutta kuinkas tämä Koljaatti voii toristaa, jotta potus oli viinaa, kun ei se saanu maistaakkaa?
— Jaa — sanoo herra tuamari. — Kyllä tuata nuan se niin on, jotta mistä se sen tiätää, kun ei se kerran maistanukkaan.
— No sitähän mäki! — sanoo Taavetti ja samoon tykkäsivät lautamiähekki.
— Mutt’olis pitäny antaa Koljaatinkin maistaa! — tuumas sitte tuamari.
— Niin seki olis tiänny, mitä s’oli.
— Ei passannu, kattokaas herra tuamari, ei se passannu antaa sen maistaa — seliitti Taavetti.
Käskettihin sitte toristajat sisälle ja niit’oli aika trusa, mutta kukaan ei tohtinu ottaa oikee valansa päälle, mitä potus oli ollu, kun kukaan ei ollu saanu maistaa. Taavetti yksin oli juanu koko potun, eikä antanu toisten haistaakkaa. Niin että jääviä n’oli kaikki muut siitä asiasta puhumahan.