— Ja kaljaa s’oli — vakuutti Taavetti. — Ja hyvää kaljaa oliki!
Mutta faltesmanni ja Koljaatti vain kyräs jotta:
— Viinaa s’oli, vaikkei sitä saa toristetuksi sen päälle, kun se sen joi.
MAINARIPOIKA VANHAS MAAS.
Oottako kuullu kuinka suupaltin suu tukithan? Täs joulun alla tuli Amerikasta yks mainaripoika, jonka suu oli kovasti levinny ulkovalloos ollesnansa. Oli tianannu kolimainis rahoja ja viimmee pistäny pitkän sormensa striik kaaran pyärän ala ja saanukki komppanialta tuhat taalaa ja kipurahat päälle.
Tuli ny Suamehe käymhä ja oli leviää. Puhuuki sellaasta klopotusta, ettei sitä tahtonu eres sen oma äiteekää ymmärtää, ku se niin kovasti murti enkelskaksi.
Se kävääsi Vaasaski kattomas kaupunkia eli taunia, niinku se sanoo ja lähti iltajunalla pois.
Istuu vaununpenkillä mahtavaa amerikkalaane piippu hampahis ja aina välihi kraapaasi kengänpohjasta tikulla valakian.
Ja jutteli sellaasia asioota ihmisille Amerikasta, ettei sitä ymmärtäny kukaa. Sanoo jotta:
— »New Yorkin tipolle stiimasi treini kun horstrekin reissari. Puh, ja siinä stopattiin träkillä. Porterit horivat suutkeisia helppaamaan ja liittaamaan vestiläistä streetille. Oo mai kuinka greit tauni on New York. Haussien topit ja piltinkien ruuffit riitsaavat purinier, taivaaseen. Streetillä ja älillä piipulia laikenitinkiä ja hool tauni kun piknikki piipulilla krautattu. Ool konttrin mies vookii. Päässää streettejä. Vatsii stoorin ikkunoita. Somtaimina ketsaa pokettia, miss on taalaa 900 monia pokettipuukassa.