Soortisti stoppaa fala vookintansa. Saini ikkunassa sypraisaa. Hän riidii ja statii sainia:
»Härmä, restaurat. Oolkontrin sapuskaa, reklatineriä, hämeneksiä, kaffia ja paita päälle.»
Raituvei hän pussaa insaitiin itsensä, ketsaa teipulin ja sitaunaa tuolille.
Raituvei sorvaa veitressi tineriä. Smailii niin oofulli sveetisti ja tellii:
Vestiltäkö smaarti jungfela töörnää?
— Ähym!» — — —
Kyllä sitä juttua piisas.
Mutta sitte se rupes kattomha yhtä vähä herrannäkööstä miästä vaununpenkillä ja kysyyki jotta:
— Mikäs mainari misteri on?
— Lääkäri m’oon — sanoo miäs.