— Siälä Amerikas oli sitte hyviä tohturia. Toisellaasia kun vanhas maas. Kun siälä Kalumentiski yks miäs sai porates ruastunhen rauranpalan syrämmehe, niin tuli tohturi heti paikalle, aukaasi puukoolla rinnan, otti nuan nuan vaan, syrämmen kourahansa ja veti puukoolla halaki. Nyppäs rauranpalan pois ja kursii syrämmen kiinni. Kahren viikon pääst’ oli se miäs friski kun pukki.
— Jo oli hyvä — sanoo oolkontrin tohturi. — Kun mäkin opis kuljin, tehtiin siälä, johna m’olin, kans hyvä leikkaus. Sinne tuli miäs, jolta leikathin korvat irti ja siirrettihin tuuma taappäin.
— Soo-oh? — sanoo mainari.
— Joo-oh — sanoo tohturi.
— No mitä varte? — kysyy mainari.
— No ku sill’oli suu korvihi asti ja piti viälä levittääl
NIVALAN KISSINKARVAT.
Oottako kuullu jotta Nivalan pitäjähän flikkaan suupiälis on kauhiasti kissinkarvoja?
Ja flikat on suuttunehia ja sylyköövät ja frääsäävät, pyhkiivät suupiäliänsä ja siunaavat jotta:
— Mistä jutinan tähre nuata kissinkarvoja aina vain tuloo mun suuhuni.