Ensimmääsiä hännättömiä kissiä toivat tänne Pohjanmaalle merimiähet Enklannista, eli oikeastansa Manin saarelta Iirlannin likiltä. Vaasasta ja Nyykaarpyystä niitä sitte saathi laihnata vähä sinne tänne ympärinsä, niijotta nyt on joka pitäjähäs tääläpäi, ainaki parhuusis taloos, hännättömiä kissiä.
Nämä kissit, jokka täs kuvas näkyy, on Jalasjärven pappilasta. Yks helsinkilääne kissinhännän tutkija, se sama miäs, joka hoitaa Korkiasaaren elääntarhaa, sai nua kaks, jokk’on tuas kuvas vasimenpualohoosina, lahjaksi kuus vuatta sitte. Niist’on tua ensimmääne, mustan ja valakoosen kirjava pappa, ja se toinen on mamma, joll’on raitoja seljän poikki niinku ainaki äireellä, joll’on raitaane prässikaulahine hartioolla.
Nua neljä siinä viäres on lapsia. Tua, joll’on kaikista pisin häntä, on flikka, vaikka sill’onki näävelit. Mutta ompa äireelläki. Se onki tullu äiteehinsä. Loput kolome on kaikki poikia.
Ja ny me tuumima siihe tiäteellisehe kohtaha, siihe häntähä, jota pitääs arvoosan yleesönki tarkasti tutkia.
Niinku te ittekki huamaatta, niin nuaren lapsikissien hännät on eri pitkiä.
Kahrell’on papan häntä, yhrellä poijalla mamman häntä, mutta mistä tua flikkakissi on nuan jumalattoman pitkän hännän saanu? Sill’on piree häntä kun papalla ja mammalla yhthensä!
Se se on, joka vetää tiäremiähen vakavaksi ja panoo funteeraamha, jotta kuinka se oikee on sen hännättömän kissin hännän kans!
Ja ku n’oon ny aikansa funteerannu ja kattellu häntääsiä ja hännättömiä kissiä ja tuata kuvaa, niin n’oon tullu siihen töpöhäntääsehe tuloksehe, jotta häntääsen isän ja hännättömän äireen lapsista toiset pualet tuloo hännättömiä, yks nelijännes lyhythäntääsiä ja se kaikiista viimmeene oikee kauhian pitkähäntääne.
Ja sillä lailla niitä hännättömiä kissiä on siitä ensimmääsestä iirlantilaasesta sikiintyny tänne meirän pualehe oikee kokonaane sukukunta.
Niin sanoo nua rikkiviisahat.