— Eeei toki! — sanoo Lennartti. — Herra konstaapeli on tyhmä eli teknillisesti huanosti sivistytty. — Tätä korjankeltaasta färiä pannahan juustohon, että tuloo kaunihempaa. Ja sitte syärähä eikä yhtää ryypätä. Ny on herra konstaapeli kialtolaki Suames, eikä saa ottaa ruakaryyppyäkää, eikö konstaapeli sitä tiärä. Mutta juustua saa prykätä, vääntää ja färjätä vaikka kuinka paljo.
— Viinapränni täm’on — jankkas poliisi.
— Eikä oo, kun juustomasiina, uutta laia, vaikk’ ei oo viälä patenttia — intti Lennartti.
Niin silloon aukes ovi ja tupahan tuli yks miäs, joll’oli takin alla tyhjä viinapottu.
Se oli niin peljästyny kun s’olis puronnu surenritahan. Kattoo vooroon konstaapelia, vooroon Lennarttia.
— Mitäs olis asiaa? — kysyy poliisi ja Lennartti iski silimää jotta sätii ja huitoo takanapualin kun tuulimylly.
Poliisi äkkäs sen, kattoo Lennarttia kun kahrella tinaknapilla jotta:
— Mitä sä Lennartti oikee huiroot siälä?
— Kovasti kärpääsiä täälä — kiros Lennartti.
— Mitäs olis asiaa? — kysyy poliisi paremman kerran ja oikeen kirpiää siltä pottumiäheltä.