— Tuata, tuata, mä meinasin tuata —
— Mitä tuata!
— Tulik sä hakhon juustua! — pääsi Lennartilta.
— Joo juustua! Juustua tuata — rupes se miäski hokemaha.
— Juustua pottuhu? — kiljaasi poliisi. — Vai oikeen potulla juustua!!!
— Ei kun — — tuata nuan — —
— Mitäs tuata nuan?
Lennartti hyppii jo aivan yhrellä jalaalla ja heristeli nyrkiillänsä että:
— Sanos sanos, vaa peijakas, niin kyllä mä sun — —.
— Mitä varte sä tänne tulit? — kiljuu poliisi ja hairas sitä miästä krakihi. — Sanokko?!!