Kauan se kiamurteli jotaki keksiäksensä ja lopuksi hätääntyy sanomahan jotta:
— Partaa ajohon! — Että tämä Lennartti ajaas mun partani — pääsi lopuksi siltä miäheltä. — Joo, partaa ajohon mä vain tulin, kun ei oo partaveittiä — —
— Oikeen potun kans!? Mitäs potulla? JuUstuako sitte pottuhun?
— Ei tuata.
— Mitäs tuata? Partakarvakko pottuhun?
— Niin tuata herra konstaapeli — — oli hänen viimmeene sanansa ennenku lährettihin.
Mutta kyllä sitte kans menthin eri vinkiää!
PIPERÖÖSIÄ PÄÄS.
Oottako kuullu viäläkö sielä Höpönassunloukolla sen Jaskan kaalimaas on piperöösiä?
Luulis, että n’oon jo kuallehet, kun on tullu kylmät ilmat ja melkeen pakkaaset, että Jaskaki pääsis niitä vahtaamasta.