Lyärä mojahutti puuhohtimilla jotta tomahti ja ähkääsi jotta:
— Ähäh! Eppäs päässy rumaane munimaha!
Ja silloo se kans tapahtuu se imes, josta Jaska itte on niin monta kertaa puhunu, jotta kulkaa Pileamin aasi kääntöä päätä ja rupes puhumaha.
Pileamin aasi oli täs tapaukses tiätysti se pastorin vanha pruuni salvia.
Se kattoo ensin kauan aikaa sen Jaskan touhuja. Ja vasta sitte se kääntöö päätä ja sanoo jotta:
— Herra, hänen pääsnänsä on jo piperöösiä.
PENTIKS.
Oottako kuulla, mihnä sialunpiinas vaasalaaset fiinit frouvat ja fröökynät nyt ovat?
N’oon itkenehet kolome voorokautta oikohonsa ja voihkinhet ja painanhet syrämmen paikkaa molemmilla käsillä.
Pannehet silmät kiinni, huisuuttanhet koko kruppia ja höpissehet jotta: