— Mitäh, mitäh?
— Ku kropaa — — —
— Jaa-ah! — sanoo isäntä, hyppäs pysthyn ja hairas puntarin korkoosen päästä.
Ja aina vaa kropaji.
Viimmeen isäntä meni uuniklasista luuraamaha ja näki ku miäs tuli tikkahia alha katolta.
— Kyllä minä kummajaaselle näytän! — kiljaasi isäntä ja tryyköötti pakaasillansa pihalle.
Samas kerkes kummajaanenki maaha ja lähti pyhkääsöhön niiku valkia olis ollu hännän alla ja taisi totta viä pian aikaa ollakki! Ainaki se prätäji, vaikkei liaskaa noussu.
Isäntä peräs pakaasilla ja avoon jaloon. Mutta kiinni ei saanu, kun oli niin liukasta, jotta pakkas kaatuulemhan.
Isäntä tuli tupahan takaasi ja kyllä emäntä pelkäs ja vapaji. Ei saatu unta enää koko yänä.
Neljän aikana emäntä sitte nousi ylhä ja teki valkian takkahan pannun ala. Veti pellin auki ja voi kauhia, ku kaikki savu tryyköötti tupahan.