— Tuu ny kattomhan — sanoo emäntä isännälle.
— Verä pelli auki! —
— No mutta s’oon auki! —
— No mikä peijakas! — kiljaasi isäntä, haki korennan porstuasta ja koitti sillä, niin auki s’oli. Mutta savu vain tuli sisälle.
Ja siinä funteerattihin ja siunattihin. Ja emäntä sanoo jo jotta:
— Noituutta täm’on, näkööhän sen ny!
Mutta isäntä lähti pihalle ja meni katolle kattomhan. Huuti tornista tupahan jotta:
— Horou!
Ja sitte kattoo reikhän, niin s’oli aiva tukus, niin tukus jotta aiva tukus.
Silloo isäntä haki tarhalta pitkän karahkan ja rupes tornia krassaamha.
Ja kello oli jo pian kuus.