Oottako kuullu jotta hra Plumpäri on kans kovasti töllistelly taivahalle niinku muukki ihmiset sitä auringonpimennystä?
Se hra Plumpäri ku seuraa aikaansa ja lukoo sanomalehtiä. Ja sanomalehrestä se sen lukiki, jotta muka aurinko pimenöö huhtikuun 8 päivänä 1921 alkaan kello 10 vailla 10 aamulla.
Kyllä se hra Plumpäri vähä epääli jotta:
— Jos ne toimittaja-lurjukset meinaavat ny oikee eri lailla narrata arvoosaa yleesyä ja panna kaikki ihmiset töllistelemähä taivahalle niinku täs aprillipäivänäki.
Hra Plumpäri on nähkääs ottanu kovasti pahaksensa sen aprillipilan, kun sitä narrattihin sillä Lilli-fröökynällä.
Mutta pani se kumminkin muistikirjahansa ylhä sen auringonpimennöksen ja tuumas jotta:
— Pitää täs vähä kuuloolla ja perätä muitaki ihmisiä, jos ne rupiaavat sitä aurinkoa töllistelemähän, niin sitte munkin passaa.
Tuli sitte se muistikirjan päivä. Ja sinä aamuna nousi hra Plumpäri aiva muina miähinä ylhä, eikä ollu tiätääksensä koko pimennöksestä, vaikka kyllä tiäsi. Oli varannu klasinpalankin plakkarihinsa aiva sitä varte, jotta on millä kattella, jos se aurinko siltäki rupiaas pimenöhön.
Ja mitäs ollakkaa ku hra Plumpäri lähti konttuurihinsa tuas 10:n korvis, nii ihmiset karuulla jo kovasti kattelivat taivahalle.
Silloo tuli hra Plumpärillekki hätä klasiinensa. Se oikee juaksi konttuurihinsa, pisti valkian siihen kynttylän pätkähän, jolla se sulatteloo lakkahankia, ja nokes kovasti klasinsa.