Mutta tarttuuki vattasta kiinni.
Lautamiäs aukaasi oven ja hyvän aikaa ettii ympärinsä, ennenkö se havaatti isännän jalaat ja piaksut.
Viarahat miähet vetivät kumpikin isäntää sääristä, mutta s’oli tarttunu niin lujaha, jotta sit’ei saatu irti.
— No mitäs siinä! — tuumas lautamiäs. — Lujethan sille tämmi, mutta oikialta pualen.
Ja menivät tunkiolle.
Lautamiäs luki paperista kirkkahalla äänellä sontaluukkuhu tarttunehelle isännälle jotta:
— Täten kuttuthan ja haastethan —
Ja viarahat miähet toristivat jotta tämmi tuli laillisesti annetuksi ja vastapläsiä lujetuksi, niinku laki määrää.