— Haloo! S’oon Plumpäri. Kuules nyt veikkoo, mua kovasti viluttaa. Mä luulen, jotta mä saan flunssan. Tuata, ek sä ny kirjoottaasi puali litraa sitä parempaa ja lähretä piika hakhon?
— Ooksä torella vilustunu? — kysyy se tohtori.
— Kamalasti! Mun vanha flammani on tullu kaupunkihi — — —
— Jahah! S’oon siis jo vaikiempaa laia kuumetta! — No kyllä lähetän.
Jaak elskar Karmen
o Karmen elskar mej.
Kello 2 saapuu hra Plumpäri häntätakis Sentraalin ovelle. S’oli oikee vaksannukki viiksensä ja mötränny päähänsä kaikellaasia hajuvesiä. —
Ja poviplakkaris oli puali litraa. Ja sitä vastahan jyskytti hra
Plumpärin suuri lämpööne syrän, jotta pottu klunkkas.
Ja niin astoo hra Plumpäri ovesta sisälle, riisuu takkinsa ja pani naulahan, kattoo peilihin, silootti päätänsä, purotti kaks karvaa olkapäältänsä laattialle, oikaasi kruppinsa ja kysyy sitte ulostuupparilta jotta:
— Mihnä numeros asuu neiti Hoo? —
— Minä katso! — sanoo miäs ja rupes nimitaulusta ettimhän. — Neiti Hoo?
— — — Ei oli neiti Hoo!