— No siinähän vasta tyä on — huakaasin mäki.
— Sanos muuta! — jahkaasi Kustaa. Oikee hevoosella pitää kuljettaa. Ja niin jumalattoman suuria kakarakuarmia tulooki, jotta oikee köyttää pitää. Se lastenkuljetus meirän kylällä on pitäny järjestää niinku meijärikyytit. Vooron perhän ajethan joka taloosta. Kun akat aamuusin pesöövät meijärikannut, niin samalla verellä viruttaavat kouluhun viätävät kersakki, sitoovat knippuhu ja pikkukärryyllä lykkäävät kujansuuhu, josta kuski sitte nakkaa kärryylle.
FYRRY-KYRÖÖN FRIIJARI.
Oottako kuullu jotta tornittomalla kirkolla, Fyrry-Kyröös elikkä siälä tuata nuan, Vähääskyröös on karonnu ruuhi?
Se yks ja sama ruuhi jolla koko kylä kulkoo kirkolla ja puaris joen poikki.
Tietää sen n’otta siitä melu nousi kun yhtenä aamuna ruuhi oliki pois.
— S’oon nyty viäty! — sanoovat emännät silmät pyäriääsnä.
Ja kylän kakarat lennättivät taloosta taloohi sanaa jotta:
— Ruuhi on nyty viäty!
Isännät kynsii päätänsä ja emännät saivat juasta plusuuttaa pitkän kiarroksen sillan kautta puarihi —