— Huamenna vasta s’oon hyyrynmaksu päivä!

Eikä ottanu peijakas!

— Tänä päivänä mä nousin jo viireltä ylähä, ettei se vain kerkiääsi lähtiä asioolle, jyryytin ovehen jotta koko taloo heiluu, niin emäntä tuli viimmeen oven taa huutohon jotta:

— Hospunti inte vara hemma!

— Ny m’oomma kaikki taloon hyyrylääset juassehet ympäri kaupunkia sitä ettimäs, mutta sit’ei löyrä mistää. Pitkälläkarulla tuli meitä vastahan Juhanssonin taloon hyyrylääset ryhmärivistös juaksumarssia. N’oli kans ettimäs isäntää.

Poliisilaitoksella on käyty ja Ehtivällä Osastolla, mutt’ei nekkään löyrä.

Raastuvankarulla on kuulemma yks isäntä löytty kellarista trasumattojcn alta ja väkisin pantu sen kourahan hyyryrahat.

Lontviikinkarulla saivat hyyrylääset maksetuksi hyyrynsä kun isännän oli ahristunu kylmästä vintinkonttuurista iltapäivällä pois. Se olikärmehenpalojapalelluttanu jalkansa.

Yhres taloos oli käyny niin onnellisesti, jotta yhren vosikan kakarat olivat olleet tyrjäämäs tallinvintillä, hyppinehet ja poukotellehet aikansa heinäläjän päällä, niiniänsäsieltä oliki ruvennu kuulumaha karmia ääni heinään alta. Siäl’ oli isäntä piilos.

Ja hyyry oli saatu maksetuksi. Kyll’oli hyyrylääset ollehet iloisisnansa.