Jos vintin pääs on painona killumas patarauska, pannahan siitä 20 markkaa tykö. Se kun saattaa, jos valkia sattuu prunnis irti pääsemhän, purota maaha ja mennä rikki.
Mailmanlopun aikoohi ny on eletty kun prunnikki palovakuutethan!
HYYRYNMAKSU V:NA 1919.
Oottako kuullu kuinka vaikiaa hyyryläisen on ny Vaasaski rookata taloonisäntää.
Kun tuloo kuukauren viimmeene päivä, jolloon on kontrahrin mukaha hyyry maksettava, niin isäntiä ei löyrä mistää.
Ei vaikka tikulla ettis ja itkis!
Ja hyyrylääsiä juaksoo markka käres kiäli pitkällä pitkin kaupunkia kysellen, jotta:
— Oottako nähny meirän taloon isäntää? Eileen se viälä oli kotonansa ja kun mä tarittin sillen hyyryrahaa, niin se vaan pukkaali ja sanoo jotta:
— No ei sen ny niin kiirust’ oo sen hyyrymmaksun kans kun ennen vanhaan, heh heh. Saa vaikka jättää maksamata. Mitäs tuasta yhren kuukauren hyyrystä? S’oon niin piäni raha ja eläminen on teillekki tätä nykyä niin tyyristä, että mä annan anteeksi ny tämän kerran!
— Mutta mä vähän pelkäsin, että sill’on koiranjuanet miäles. S’oon aina ennen ollu hyyryä kräväämäs jo pualesta kuusta etukäthen ja kovasti poraannu, että taloonpito ei kannata. Ja nyt yhtäkkiää sanoo, ettei tarvitte enää hyyryä maksaa olleskaan! Mutta kun mä aina vain tukiin maksua, niin suuttuu ja karjaasi jotta: