Mutta niit’ onkin tämän mailman aikhan seilaasiaki ihmisiä, jokkei muuta enää tekisi kun aina vain pläsiänsä kuuraasivat. Sitä ne hinkkaa ja hankkaa, tryykää ja plankkaa, n’ottei siin’ oo enää määräkää. Pitää olla saksansoovat ja haisuverekki jos jonkillaaset.
En tiärä sitte, onkhan totta, mutta jokku rupulinaamaaset kuulemma oikee hiatapaperillaki hinkkaavat, jott’ olsivat siloosia ja ymmyrkääsmuatoosia.
Ja vettä sitte paasatahan eri lailla! Varsinkin herrat, niillä ny ei oo määrääkään. Puali korveja niillä pitää olla, ku ne naamaansa pesöö. Ja hinkkaavat sitte erestakaasi ylähä ja alaha n’otta nenä ruvella.
Onko se kumma, jos niistä herroosta kans tuloo pleiki- ja plösönaamaasia. Ei se ihmisen naama sellaasta hinkkoota iankaikkisesti kestä. Kuluu se ja kruttuhun vetää, niinkus ootta ittekki huamaannu.
Ihmisten pitää olla viisahia ja ottaa oppia luamakunnasta. Pestä naamansakki niinku kissi. Kissi vain yhrellä kärellä taitavasti pyhiiskelöö ja eikös s’oo puhuras ja silunaamane viälä vanhoolla päivilläki?
Mutta ihmiset survoovat n’otta nahka narajaa —.
Ja kyllä ny kans saavat sen kupistansa särpää, kun niin jumalattomasti haaskaavat purkista vettä. Loppuu se, niinku ny nährähän koko maakunnas.
Tuloo vesi niin lujalle kun on jo Kurikas, johna prunnikki palovakuutethan.
Siälä kuuluu laaiittujen jo taksaki, jonka mukhan ne vakuutethan.
Hyvä vinttiprunni, john’on kaksjatkoone salako ja pualikuntaane prunninkehä, vakuutethan 450 markasta. Kolmijatkoosesta saloosta pannahan viiskolmatta markkaa lisää. Veiviprunni värteerathan 500 markaksi.