Ja pankkikirja otethin pois ja rahat annethin emännällen takaasi ja uhaattihin jo poliisillaki, kun n’oli muka vääriä seteliä.
Emäntä hairas koppansa ja rahansa, lähti pihalle ja motkotti viälä oves jotta:
— Siin’on mulla pankkiherroja ku sarapistua, mutta rahan päälle eivät hukaa!
Ja paiskas oven kiinni jotta koko rati täräji.
Yks herra juaksi viälä perähä ja huuti jotta:
— Menkää Soome Pankki näyttämä, niin emänttä panna putka ja mine soitta vielä poliisi.
Mutta emäntä huiskahutti vaa mahtavaa häntäänsä ja huikkas jotta:
— Soita mitä soitat. Kun ei kelpaa, nii oo ilman!
Ja meni takaasi kortteeripaikkahan ja kyllä ne yhres sen kortteerin emännän kans haukkuuvat pankkiherrat. Se emäntä sanoo jotta:
— Kaikellaasia mätäspäitä ja homeskorvia täälä Vaasan pankiis onkin kun eivät tunne rahaakaan. — Turhaa sit’on vissihin mennä muallekkaa kauppaamahan. Viän oman pitäjän pankkihin.