Sitä imehreltihin ja kattottihin ja heikkopäisimmät lähtivät hiljoollensa poispäi. Monen nousi hiuksekki jo pystyhyn. Sitte hajettihin tohtori kovalla kiiruhulla. Ja se tuli n’otta kuulotorvet käsilaukus kalaji.
Hairas takin pois, käärii hiansuut ylähä, aukaasi sen kuallehen liivit ja housut, kääntöö ympärinsä, taputti selkähän ja pani sitten sen pillinsä ja kauan aikaa kuunteli.
Sitte puristi päätänsä ja sanoo:
— Ei se on koollu!
Ja sitte se syynäs uurestansa ja taas kuunteli. Aukaasi sen kuallehen miähen suunki ja kattoo kiältä ja se oli aivan punaanen.
Ja vasta kun se kolmannen kerran kopisti rintahan ja takaa kuunteli sillä torvella, niin sai selville jotta:
— Teme mjees on niitti fyllun.
— Vai niin! — kiljaasi poliisi ja puristi lujaa kalikasta. — Vai pöhnäs se junkkari onki!
Ja vei putkahan n’otta kintut klapaji. — — —
Siihen sitä ny on tultu, että ihmiset eivät enää tämän mailman aikhan tunne juapunestakaa.