S’ei ollu ennen junalla reissannu, eikä koskaa Vaasas käyny. Menny viikolla lupas sen poika pistouvata mummalle lystireisun junas Vaasahan, jotta tuankin imhen näkis ennen kualemaansa. Tikettirahat antoo tullen mennen mummalle ja hevoosella komjasti toi Kauhavan asemallen.
Asemalla saivat orottaa neljättä tiimaa ennenkö se juna tuli, jolla lährettihin.
Kyllä se vähä hirvitti mummaa kattuakkin kun se juna tuli asemallen kolme suurta silmää mustas pääs. Ja puskutti ja hohuutti ja frääsäs ja kiljuu ja piti sellaasta jyrinää jotta koko asemarati täräji.
Mutta pääsi se mumma kumminkin junahan, kun se Aleksi punttas perästä ja toi sen eväskopankin joukos. Pani mumman istumhan klasin viärehen penkille ja sanoo jotta:
— Istukaa ny mumma täs vaan, älkäkää mihkää lähtekö ja pitäkää piletti tallella.
Mumm’oli niin ouroosnansa, jottei se paljo mitää nähnykkää. Koitti vain hamhenplakkaria jotta massi on tallella. Sitte Aleksi lähti ja juna nykääsi matkahan. Mumman löi het’ pään seinähä n’otta kolahti.
— Susnakhon! — kiljaasi mumma ja hairas penkistä kiinni.
Sitte rupes täristämhän ja jyristämhän n’otta mumma pani silmät kiinni ja istuu ku tuamiolla aivan pleikinä eikä paljo hengittänykkää. Silloon tällöön vain vähä ähkääsi ja puristi irvillä hampahin penkin lairasta molemmin käsin.
Kerran se aukaasi silmänsä ja kattoo klasista pihalle, mutta sitä rupes niin viämistämhän, jotta jenkkas ittiänsä heti poispäin.
Sitte tuli konehtööri ja kysyy: