— Onko mummalla pilettiä?
Mumma kattoo suurin silmin knappiherran päälle, nyäkäytti päätänsä ja sanoo jotta:
— Ompa tiätysti!
— Antakaas tänne!
— Pilettikö? Em’mä pilettiäni anna, m’oon sen ostanu.
— Näyttäkää ny vain!
— Mitäs siitä näyttelöö, oikia se on ja rahalla ostettu. Ja niin syväs s’oon hamhenplakkaris, jotten mä sitä ny saakkaa, kun on täs täysi tyä pitää ittiänsä kiinni, jottei putua välille — seliitti mumma.
Konehtööriä nauratti. Se sanooki jotta:
— Ei sitä trenkää penkistä kiinni pitää, kyllä siinä istumas pysyy muutonkin. Ei muukkaa pirä kiinni.
— M’oon vanha ihminen. Kyllähän nua nuaremmat näyttäävät pysyvän muutoonkin junas, jokka pikapyärilläkin ajeloovat — puheli mumma, mutta päästi kumminkin toisen kären koitteeksi irti.