Kyllä se vähä pakkas kallistelhon, muttei siitä kumminkaan puronnu. Päästi toisenkin kären irti ja kun hetken klenkahteli, niin jo pysyyki pitämätä penkillä. Mutta kyllä s’oli niinkun olis paljahan potun päällä istunu.
Ja se konehtööri vain tinkas sitä pilettiä. Viimmeen se seliitti jotta:
— S’oon kuulkaa mumma junas sellaane reklementti jotta kaikkien pitää näyttää konehtöörille pilettinsä, mutta sitte saa sen takaasi.
— Jassoo! — sanoo mumma ja rupes kopeloomhan hamhenplakkariansa. Mutta s’oli kaikiista alimman hamhen plakkaris ja niitä hamehia oli ainaki seittemän, n’otta konehtöörin piti jo lähtiä kattelemhan muiren pilettiä.
Mumma meni järjestykses kaikki hamhenplakkarit ja vasta Lapuan ja
Nurmoon välillä se sai massin käshinsä.
S’oli kääritty kahren nästyykin sisälle ja siinäkin meni niin kauan, jotta konehtööri lopuksi istuu jo orottamhan sen mumman viärehe. Ei siinä auttanu hätiminen.
Viimmeen sai mumma piletin, näyttöö vähä nurkkaa konehtöörille ja sanoo:
— Katto ny, tuas s’oon!
Mutta kun konehtööri meinas ottaa sen, niin mumma pistikin piletin takaasi vähä nopiaa. Ja siin’oli kovat seliitykset ennenkö mumma antoo pilettinsä konehtöörin käthen.
Ja oikeen se otti kipiää mummahan, kun se konehtööri peijakas hohtimilla leikkas reijän pilettihin.