Ja siälä sitä olis ollukki sitä sorttia miästä vaikka enemmältäki.
Siin’oli valittemisenki varaa.
Oli takakenoosia, sivuvääriä, oikoosia ja aiva äkkivääriäki. Miästä minkä vintturaasta vaan lystäs.
Ja maanviljelysministeriksi olis passannu monta muutaki kun Piatari-Keefas-Kallio, niinku ennen vanhaan Suntvallin piplian histoorias sanottiin.
Niin ainakin tykkäs ittetykönänsä se Aapeli.
Ja se Aapeli ajatteli sitä asiaa tiällä kulkiesnansa niin kovaa, että yks lurjus sen ajatuksen kuuli.
Ja se lurjus lähretti sille Aapelille tilikrammin, johna seisoo jotta:
»Saapukaa heti neuvottelemaan Helsinkiin. Maanviljelysministerin apulaiseksi ehrotettu Teitä. Kiire. Maa pitää pelastaa. Maanviljelysterveisin Köösti».
Tiätää sen, jotta Aapelille tuli kiirus. Samoon emännälle, joka heti juaksi toiskaha sanomaha jotta:
— Voi voi, ku ny pitää tuan meirän Aapelin ruveta ministeriksi ja kylvö on pualimoos. — — —