— Ei tuu enämpää. M’oon jo kaikkeni sanonu.
Ja lähti pois.
Kyllä ne toiset oli sille kovasti vihaasia ja haukkuuvat, mutta se ei jaksanu enämpää
Neljäs sosialisti puhua paukutti rennosti pualitoista tiimaa, mutta sitten sen tuli niin kuivaksi kurkku, jotta aiva se hauKkoo ilmaa.
Viires miäs oli kans sisukas äijä. Se puhuu kolme tiimaa ku häkää, mutta sitte se kans pyärtyy n’otta sen piti kantaa pois salista ja virvoottaa kylmällä verellä.
Mutta kuures puhuja, se kuuluusa akitaattori, se paasas sellaasella voimalla, jotta se sai krampin.
Pikkukärryyllä lähtivät toverit sitä viämähän tohturihi ja koko aijan sen suu käyy ku kanelin.
Seittemännen kuivi niin leukaperät, jotta se heitti kesken ja lupas olla viikon aivan vaiti.
Mutta kahreksas oli viisahee miäs. Sill’oli masiinan voiretpottu plakkaris ja kun se aina vähän päästä voiteli leukojansa, niin se jaksoo puhua lähes kolome tiimaa. Mutta kyllä se kans oli kuitti sitte. Heti paiskas maata penkille ku pois pääsi.
Ja nua peijakkahan porrrvarit vain naureskelivat, ottivat eväskonttinsa framille ja rupesivat syämähä. Maalaasliittolaasill’oli oikee siansylttyä ja piimää leilis. Ja niin hyvä oli sovinto, jotta antoovat kokoomuksenkin äijään hörpätä leilistä, kun ei niillä ollu muuta ku pari pikkuruusta voileipää paperinpalahan käärittynä.