Ja sosialistit hikosivat ja puhuuvat. Eivät keriinnehet syämähänkää, kun piti niin kovasti jarruttaa. Makkaran palasta vähä silloo tällöö järsääsivät.
Sitte porvarit sanoovat tuas pualenyän aikahan jotta:
— Eikhän lähretä jo yäpuulle. Antaa toverien ny kerranki kylläksensä flääsytä.
Ja sosialistit paukuttivat ja porvarit kuarssasivat ja näkivät unta joulukuusesta ja joulupukista.
Kun ne lauantai aamulla taas tulivat salihi kirkkahin silmin ja hyvin nukkunehina, niin kyllä niitä nauratti.
Kun puheenjohtaja oli nukahtanu ja sosialistit nukkuuvat silmät auki penkiissänsä.
Ja se se kamalint’oli ku seki sosialisti, joka o remmis — siälä puhujanpöntöös, — ku sekin nukkuu!
Ja puhua pälpötti unisnansa!
Porvarit joivat aamukaffinsa ja se pisti Miinan niin vihaksi, jotta, se vei Rietille, joka juuri oli flääsyämäs, prikalla kaffia.
Mutta puheenjohtaja löi nuijalla pöytähän jotta: